Toisessa osassa aloitteleville seikkailijoille tarkoitettua artikkelisarjaa kerromme mistä seikkailu-urheilukilpailu koostuu. Lue tämä ja saat hyvän kuvan mitä kaikkea tapahtuma voi tarjota – ennen varsinaista kilpailua tapahtuvasta suunnittelusta aina maaliin asti.
Jos ensimmäinen osa lajin perustiedoista on lukematta, löydät sen täältä.
Mitä kilpailulta voi odottaa
Ennen kilpailua
Vaikka itse kilpailuaika alkaa juosta vasta lähtölaukauksesta, on yksi tärkeä kilpailun vaihe jo ennen lähtöä. Kilpailuun liittyvä materiaalit: reittikirja ja kartat jaetaan joukkueille jo ennen kilpailun alkua. Lyhyissä päivän kilpailuissa materiaalien jako alkaa yleensä 2-3h ennen kilpailun alkua. Pidemmissä kilpailuissa materiaalien jako voi olla jo päivää ennen lähtöä. Karttojen lisäksi materiaalien mukana tuleva reittikirja on myös erittäin tärkeä paperi. Reittikirja kertoo joukkueelle missä järjestyksessä juuri oman joukkueen tulee reitti suorittaa, joten reittikirjaan kannattaa tutustua tarkasti. Reittikirjasta on olemassa melkein niin monta eri versiota kuin on kilpailun järjestäjiäkin, mutta yleensä se kertoo osuuksien suoritusjärjestyksen, rastien numerot, koodit ja määreet (eli missä rasti tarkalleen sijaitsee ja mikä numerotunnus rastileimasimessa on), mitkä rastit ovat tehtävärasteja (näistä seuraavassa kappaleessa tarkemmin), vaihtojen sijainnit, lisäksi se voi antaa myös paljon kaikkea muuta tärkeää informaatiota. Käy siis reittikirja aina huolellisesti läpi karttoihin tutustumisen yhteydessä.
Tästä päästäänkin toiseen tärkeään asiaan – reitin suunnitteluun. Tätä varten kannattaa varata yliviivaustusseja ja teräväkärkisiä permanenttitusseja. Oleellinen osa seikkailu-urheilua ovat reitinvalinnat. Karttoihin kannattaa tässä vaiheessa suunnitella ja piirtää yliviivaustussilla kuljettavaksi suunniteltu reitti. Samalla on hyvä pitää reittikirja kartan vieressä ja käydä sitä rasti-rastilta läpi. Permanenttitussilla voi tehdä karttoihin ja reittikirjaan myös muita oleellisia merkintöjä asioista, joita olisi hyvä huomioida matkan edetessä.
Erityisesti pyöräosuudet, mutta myös jalka- ja melontaosuudet voivat sisältää rastien välisiä reitinvalintavaihtoehtoja. Nämä vaihtoehdot kannattaa suunnitteluvaiheessa puntaroida lävitse joukkueen vahvuuden ja heikkoudet huomioiden. Eli vertaamalla eri vaihtoehtoja ja miettimällä mikä vaihtoehto olisi omalle joukkueelle se nopein vaihtoehto edetä. Hyvillä reitinvalinnoilla on mahdollisuus tehdä helpommin eroa kanssakilpailijoihin, kuin menemällä vain samoja jälkiä muita joukkueita kovempaa.
Ennakkomateriaalien mukana tulevien karttojen lisäksi karttoja voidaan jakaa joukkueille myös kilpailun aikana.
Kilpailun rakenne
Kilpailu koostuu mahdollisesta prologista, eri tavoin liikuttavista osuuksista (LEGs) ja joskus myös ns. epilogista. Reitin varrella kilpailijoille voi tulla vastaan tehtävärasteja (Quest) ja osuuksien väleissä on vaihtoalueita/huoltopaikkoja (TA = Transition Area), jolloin joukkueilla on pääsy omiin huoltotavaroihin. Huollossa kilpailijat voivat syödä, juoda, vaihtaa vaatteita ja varusteita, täydentää mukana kulkevia energia- ja nestevarantoja jne. Tyypillisesti joukkueet ovat koko kilpailun ajan omien eväiden varassa. Järjestäjältä saa vesitäydennystä ja pitkissä kilpailuissa järjestäjä voi tarjota lämpimän ruuan tai jotain muuta syötävää/juotavaa kesken kilpailun.
Ulkopuolisen huollon antaminen ja vastaanottaminen kesken kilpailun on kiellettyä, mutta rahaa on hyvä varata aina vähän mukaan, koska esim. sopivasti matkan varrelle osuvassa ruokakaupassa on ihan sallittua piipahtaa ostoksilla.
Prologi
Kilpailu alkaa monesti ns. prologilla. Prologi on lyhyehkö alkutehtävä, jonka sisältö selviää kilpailijoille vasta lähdön hetkellä. Prologin tarkoituksena on saada joukkueet pienin aikaeroin jonomuotoon ennen kuin ne suuntaavat esim. pyörin muun liikenteen sekaan.
Osuudet
Prologin jälkeen matka jatkuun tyypillisesti joko suoraan tai huollon kautta itse kilpailureitille. Kilpailureitti voi olla muodoltaan joko jana-, ympyrä- tai perhosmallinen. Janamallisella reitillä kilpailun lähtö ja maali ovat eri paikoissa ja osuuksien väliset huollot ovat matkan varrella. Ympyrämallisella reitillä maali ja lähtö ovat samassa paikassa, mutta tässäkin ratamallissa huollot ovat matkan varrella. Perhosmallisessa radassa on keskitetty huoltopaikka, josta lähdetään ja johon palataan osuuksilta. Toki rata voi olla myös jonkinlainen sekoitus näitä kaikkia. Tyypillisesti lyhyemmissä, alle 12h kisoissa suositaan enemmän jonkinlaista keskitetyn huollon rataa, kun taas pidemmissä kilpailuissa näkee enemmän etähuoltoja ja janatyyppisiä ratoja.
Tyypillisesti reitti kuljetaan suunnistaen rastilta rastille (CP = Control point) reitinvalinnan ollessa vapaa. Jossain kisoissa voi olla myös ennalta määritelty reitti, jota pitkin pitää kulkea, mutta tällaiset kisat ovat harvinaisia. Samalla kun 1-2 joukkueen jäsentä vastaa suunnistamisesta, on yhden henkilön hyvä seurata reittikirjaa ja varmistaa, että rastit käydään varmasti oikeassa järjestyksessä. Rastien leimaaminen tapahtuu joko elektronisella leimausvälineellä (esim. Emit-kortti tai Sportidentin SI-tikku) tai jollain muulla järjestäjän määrittämällä tavalla. Tällaisia voivat olla vaikka pihtileimaus tai joidenkin tietojen keräämisen rasteilta (kirjaimia, numeroita, sanoja jne.). Vuoden 2025 Saimaa Challengessa leimausjärjestelmänä käytetään SI-järjestelmää. Leimaukseen käytettävät tikut tulevat kaikille järjestäjän puolesta ja sisältyvät osallistumismaksuun.
Pääasialliset seikkailu-urheilussa liikutaan jalan, pyörillä ja jollain välineellä vedessä edeten. Suomen kilpailuissa tyypillisimmät välineet vedellä liikkumiselle ovat kajakki, kanootti tai sup-lauta. Melontakalusto tulee lähes poikkeuksetta järjestäjän puolesta ja sisältyy osallistumismaksuun. Toki tähänkin on poikkeuksia ja ennen ilmoittautumista kannattaa asia varmistaa järjestäjän antamista tiedoista. Omien melontaliivien ja melojen käyttö on yleensä pidemmissä kisoissa mahdollista ja lyhyemmissä tapauskohtaista. Saimaa Challengessa melontakalusto sisältyy osallistumismaksuun ja omien melojen ja liivien käyttäminen on sallittua.
Jokaiselta kilpailijalta edellytetään omaa pyörää. Lyhyissä matalan kynnyksen sarjoissa pärjää yleensä pyörällä kuin pyörällä, mutta pidemmissä ja kilpailullisemmissa sarjoissa jonkinlainen maastopyörä on hyvä olla olemassa, vähintään mukavuustekijänä. Pyörillä toki liikutaan paljon myös hyväkuntoisilla teillä, joten monen tuhannen euron täysjousitettu maastopyörä ei kuitenkaan ole mikään edellytys pidempiinkään kilpailuihin osallistumiselle. Omia ja joukkueen ajotaitoja kannattaa myös peilata käytössä olevaan kalustoon. Taitava kuljettaja voi pärjätä pidemmässäkin kisassa vaikka cyclocrossilla. Kevyt pyörä on helppo kantaa teknisimpien osuuksien yli ja hyvällä alustalla se on kevyempi polkea ja nopeampi edetä raskaampaan maastopyörään verrattuna. Lyhyemmissä matalan kynnyksen sarjoissa myös sähköpyörien käyttö on monesti sallittua. Näin on esimerkiksi Saimaa Challengen kahdessa lyhyimmässä sarjassa, kunhan asiasta on ennakkoon ilmoittanut.
Näiden kolmen lajin lisäksi myös muita harvinaisempia lajeja voi olla mukana. Tällaisia voi olla esimerkiksi rullaluistelu ja uimapatjailu tmv. kelluvalla välineellä liikkuminen. Tapauskohtaisesti joitain välineitä voidaan velvoittaan kilpailijoita itse tuomaan mukana ja toiset voivat tulla järjestäjän puolelta. Näistä ja muista pakollisista varusteista järjestäjä informoi aina kilpailukohtaisesti ennakkotiedoissaan.
Tehtävärastit
Kilpailu sisältää yleensä joitain tehtävärasteja (Quest), joiden sisältö voi olla melkein mitä tahansa. Näiden tarkoitus on tuoda sopivaa vaihtelua ja taukoja perus etenemiseen ja riippuen tehtävästä, samalla ehkä tarjota myös jotain uusia elämyksiä kilpailijoille. Toki tehtävät mahdollistavat myös aikaerojen kiinni kuromisen / lisäämisen joukkueiden välille, joten niiden suoritusnopeudella on merkitystä kilpailun näkökulmasta.
Yhtenä perinteisimpänä tehtävärastina voidaan pitää jonkinlaista köysitehtävää, kuten köysilaskeutumista tai jotain muuta valjain varmistettua tekemistä. Näiden turvallinen toteutus ja suorittaminen on aina järjestäjän puolesta varmistettu.
Aikaisemmista Saimaa Challengeista voidaan nostaa esimerkeiksi:
- Kanavan ylitys slacklinea pitkin apuköyden avulla
- Köysilaskeutuminen talon neljännestä kerroksesta
- Hyppy tornista isolle hyppypatjalle
- Tolppakenkäkiipeily puuhun
Köysitehtävien lisäksi tehtävärastit voivat olla myös esimerkiksi jotain lyhyitä erikoissuunnistuksia, jonkin tehtävän ratkaisemisesta etsimällä vastauksia rajatulta alueelta, fyysistä suorittamista, nokkeluutta ja kekseliäisyyttä vaativia tehtäviä, jotain muita elämyksellisiä juttuja eli oikeastaan ihan mitä tahansa järjestäjä on keksinyt.
Saimaa Challengessa on esimerkiksi:
- seikkailtu sodan ajan bunkkereissa
- ergosoudettu/-hiihdetty / farmarikävelty painojen kanssa
- ammuttu jousipyssyllä
- suoritettu esterata pyörän kanssa
- kahlattu vedessä vastaten tietovisaan, suorittaen esterataa, ratkoen pulmatehtävää
Vuosien saatossa eri kilpailuissa kilpailijoina on myös mm.
- suunnistettu monenlaisilla erikoiskartoilla
- suoritettu erinäisiä esteratoja
- ratkottu erilaisia laskutehtäviä monin eri tavoin
- ajettu mikroautolla / ratsastettu hevosella
- heitetty kirvestä, frisbeetä, kiviä jne.
- etsitty objekteja vedestä
- tunnistettu lintuja
- kerätty mustikoita
Em. esimerkkien kautta saa varmasti jonkinlaisen käsityksen, että tehtävärastit voivat todellakin olla ihan mitä tahansa. Toiset tehtävät ovat mielenkiintoisempia ja hauskempia kuin toiset, mutta pitää myös ymmärtää, että kaikki tehtävät eivät voi olla “huikeimpia elämyksiä ikinä”.
Jonkinlaiseksi quest:ksi voidaan laskea myös rastipisteet, jotka sijaitsevat sellaisessa paikassa, että rastille leimaamaan pääseminen jo itsessään toimii elämyksenä/fyysisenä suoritteena. Myös hienoihin tai muuten erikoisiin paikkoihin sijoitettuja rastipisteitä voisi laskea kuuluvaksi tähän kategoriaan.
Tällaisia vastaantulleita on esimerkiksi rastipiste:
- ison sillan pohjassa olevalla huoltotasolla
- vanhassa, ahtaassa tien alittavassa vesikanavassa
- ison vetisen suon keskellä
- kallion seinässä olevassa luolassa
- palovartiotornissa
- kuumailmapallossa
Tehtävärastien tyyli, relevanttius, leikkimielisyys, humoristisuus ja niiden sisältämän sattuman osuus on (ainakin meidän mielestäni) riippuvainen sarjan luonteesta. Lyhyempiin, matalan kynnyksen sarjoihin sopii paremmin leikkimielisemmät, humoristisemmat ja ns. hyvän mielen tehtävät, kun taas kilpailullisemmissa sarjoissa painotus on enemmän fyysisemmässä tekemisessä ja tehtävärastien sattuman osuutta sekä lajiin kuulumattomia elementtejä pyritään välttämään. Esimerkkinä joku 200g:n mustikoiden poimiminen voi olla ihan hauska tehtävä kolmen tunnin matalan kynnyksen kisassa, mutta 20 tunnin suorittamisen jälkeen se ei välttämättä ole kilpailun luonteeseen sopivaa.
Cut off
Joissain kilpailuissa voi olla käytössä Cut off pisteitä. Nämä ovat järjestäjän määrittelemiä aikarajoja joillekin reitin osille, johon mennessä joukkueiden pitää tämä paikka ohittaa jos haluavat jatkaa koko reitin suorittamista. Aikarajan jälkeen cut off -pisteeseen saapuneet joukkueet ohjataan lyhyemmälle reitille, jotta he saavat kärkeä kiinni ja kaikki joukkueet saadaan määräajassa reitiltä maaliin. Cut off:iin eli lyhennetylle reitille joutuneet joukkueet eivät voi sijoittua loppusijoituksissa koko radan kiertäneiden joukkueiden edelle vaikka tulisivatkin maaliin ennen heitä. Cut offeja käytetään pääasiassa pidemmissä kilpailuissa, joissa joukkueiden väliset erot voivat kasvaa todella isoiksi.
Yleensä kilpailun maalin sulkeutumiselle on määritetty jokin aikaraja ja jokaisen joukkueen täytyy itse arvioida ja huolehtia, että ehtivät ajoissa maaliin saadakseen tuloksen. Vaikka järjestäjä ei olisikaan määrittänyt reitille varsinaisia Cut offeja, voi joukkue myös omatoimisesti lyhentää omaa reittiään ehtiäkseen ajoissa maaliin. Se kuinka tulokset tällöin muodostuvat on riippuvainen kilpailukohtaisista säännöistä. Yleensä tästä seuraa jokin aikasakko tai pudottaminen tuloksissa koko radan kiertäneiden joukkueiden taakse. Omaa etenemistä kilpailun aikataulun suhteen kannattaa seurata koko kilpailun ajan ja jos reittiä on tarve lyhentää, kannattaa miettiä mistä kohti se olisi järkevintä. Jos esim. kilpailun lopussa on tehtävärasteja, paikkoja tai osioita, joissa olisi kiva käydä, kannatta reitin lyhentäminen tehdä jo aikaisemmin, jotta välistä jää mahdollisimman vähän kilpailun kohokohdista.
Epilogi
Epilogeja tulee satunnaisesti vastaan joissain kilpailuissa. Yleensä ne ovat lyhyitä lopputehtäviä ja ne voidaan mieltää samaan kategoriaan Questien kanssa. Tyypillisesti niiden tarkoitus on johdattaa joukkueet maaliin esimerkiksi tiettyä reittiä pitkin ja/tai tietyllä tavalla.
Esimerkiksi Saimaa Challengeissa tällaisia on ollut:
- Ruokolahdella joukkuekaverin kärrääminen lyhyen matkan verran maaliin kottikärryillä – koska Ruokolahdella on järjestetty aikoinaan Äijänkärräyksen maailmanmestaruuskisoja maitokärryillä.
- Savitaipaleella kahlaaminen viimeiselle, vedessä kivellä sijainneelle rastille, jotta kilpailijat saatiin tietystä suunnasta tuotua jalkaisin maaliin.
Loppuyhteenveto – Millainen on hyvä seikkailu-urheilukilpailu?
Meidän kilpailija ja kilpailun järjestäjän kokemuksella filosofiaksi hyvästä seikkailu-urheilukilpailusta on muodostunut seuraavanlainen näkemys:
Seikkailu-urheilukilpailu ei ole katu-, maasto-, polkujuoksukilpailu, ei maastopyörä- tai melontakilpailu. Se ei myöskään saa olla sama kuin suunnistuskilpailu. Sen sijaan reitin pitäisi tarjota sopivassa suhteessa kaikkea edellä mainittua ja paljon muuta. Kilpailijoiden fyysiset ominaisuudet ja eri lajitaidot pitäisi olla tasapainossa niin, että mikään yksittäinen vahvuus tai heikkous ei saisi tuoda liikaa etua tai haittaa.
Esimerkiksi kaikki jalkaosuudet ei saisi olla pelkkää erikoissuunnistusta haastavassa maastossa, haastavilla rastipisteillä, ilman helpompia reitinvalintavaihtoehtoja, koska tällöin juoksu lajina muuttuu pelkästään suunnistustaitoja mittaavaksi ja juoksukyky menettää merkityksensä ellet ole samalla etevä suunnistaja. Tämä voi taas suosia suunnistuksen harrastajia kohtuuttoman paljon reitin muihin osiin verrattuna. Yhtälailla pyöräosuus ei saisi olla pelkkää teknistä maastopyöräilyä, koska se suosii liikaa tähän lajiin erikoistuneita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö suunnistustaitoa vaativia osuuksia/rastipisteitä tai teknisiä pyöräpolkuja voisi reitillä olla, mutta näistä saatava hyöty pitäisi olla jossain suhteessa kokonaisaikaan ja -matkaan. Hyöty voi syntyä, joko saman reitinosan nopeammasta suorittamisesta tai lyhyemmän ja teknisemmän reitin valitsemisesta vaihtoehtoisen helpomman, mutta pidemmän reitin sijaan. Suunnistustaidoissa syntyviä aikaeroja ei myöskään pidä seikoittaa siihen, että joukkue tekee suunnistusvirheitä ja täten menettää reilusti aikaa.
Sama koskee tehtävärasteja. Vaikka niiden yksi tarkoitus on vaikuttaa joukkueiden välisiin aikaeroihin, yksittäinen tehtävärasti ei saisi aiheuttaa niin isoja aikaeroja, että se vaikuttaa merkittävästi kilpailun lopputulokseen. Jos joku ei uskalla/osaa/onnistu/pysty suorittamaan jotain tehtävää tai ei keksi/löydä tehtävään ratkaisua, olisi silti hyvä olla mietittynä jotkin ehdot, jotka mahdollistavat matkan jatkamisen järjellisessä ajassa, kuten maksimi suoritusaika tai yrityskerrat, aikasakko tai lisätehtävä. Tällöin joukkue ei voi jäädä tehtävään pysyvästi jumiin.
Toisaalta radan pitäisi tarjota hyviä reitinvalintavaihtoehtoja ja sopivassa suhteessa kaikkea erilaista tekemistä, ehkä ripauksen sattumaakin, jotta syntyy sopivasti varianssia ja pelkkä fyysinen suorituskyky ei yksin määritä lopputuloksia.
Edellä mainitut asiat ovat toki vain meidän näkemyksiä ja jokainen kilpailunjärjestäjä painottaa eri asioita ja luo oman näköisen kisan ja radan. Paljon on kiinni myös kilpailupaikan tarjoamista maastoista ja mahdollisuuksista ja aina joutuu tekemään joitain kompromisseja, olipa oma tahtotila mikä tahansa. Tämän takia jokainen seikkailukisa on uniikki oman näköisensä tapahtuma ja hyvä niin. Loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä on tarjota kilpailijoille hienoja elämyksiä ja tuottaa upeita muistoja – Onhan kyseessä nimensä mukaisesti Seikkailu.
